Gonzo 4/98: Sankaritoimittajat – osa 2

Gonzon hutkivan zuurnalismin yksikkö avaa jälleen sanaisen arkkunsa Sankaritoimittajia käsittelevässä spektaakkelissaan. Juttusarjassa Rantala muistelee suu vaahdossa lapsuusvuosiensa kiellettyjä lehdenlukusessioita kesämökin vintillä.

 

matti

 

Hullunrohkea reportteri Matti Jämsä

OMIEN TEMPAUSTENSA UHRI

Matti Jämsä oli suomalaisen journalismin Olavi Virta, Kuningas, sankari ja renttu. Molempien ura oli niin loistelias, ettei vertaista ole vielä nähty. Ajat muuttuivat. Molemmat kuolivat yksinäisinä alkoholisteina.
”Jo laski Marsalkan silmäluomi, oli mustana taivas ja kusessa Suomi…”

Työväenlaulu kertoo sodan loppuvaiheista. Muutamaa vuotta myöhemmin maa ei ollut enää kusessa, mutta poti kovaa kohmeloa. Suomi –neito kaipasi krapulalääkettä, uusia kansallisia symboleja sodissa ja niukkuudessa ryvettyneiden tilalle.

Suomi sai olympiakisat ja Miss Universumin. Samana vuonna 23-vuotias Matti Jämsä pääsi toimittajaksi Apu-lehteen. Tuota pikaa Suomi sai uuden sankarin – epäpoliittisen ja puhdasotsaisen uuden sukupolven sankarin. Jämsästä tuli Suomen kuuluisin lehtimies.

Apu-lehdessä Jämsä loi kokonaan uuden ajanvietereportaasityylin, jonkinlaisen gonzo-journalismin kantaisän jo ennen amerikkalaista new journalism –aaltoa. Harmaasta kuvalehtimassasta Jämsän jutut porautuivat taatusti ihmisten mieliin: hän paini karhun kanssa, ajoi autolla mereen ja rotkoon, kesytti leijonan, lumosi käärmeen, hyppäsi korkeusennätyksen laskuvarjolla, laski kosken tynnyrissä, osallistui missikisoihin, työntyi asbestipuvussa palavaan taloon tutkimaan tulipalon olemusta…

 

karhu

 

KARHUN KYNSISSÄ Jämsä aikoo todistaa, että nykyihmiset ovat yhtä sitkeitä kuin muinaissuomalaiset karhunkaatajat. Tivoli Huvikentän säyseän naaraskarhun pennun kanssa järjestetään painimatsi. Painin alettua osoittautuu, että karhu ei ole pentu, ja että sillä on kiima. Karhu rouhii reportteria lättyyn: ”En tiedä, mitä on tapahtunut. Kuulen huutoja. Olen muutaman metrin päässä karhusta. Oikeasta silmästäni vuotaa verta. Hyvä Jumala! Olenko minä menettänyt toisen silmäni? Ei, ei. Ei!”

Viisikymmenluvulla televisioita ei ollut ja Yleisradio oli Hella Wuolijoen hellässä huomassa. Kansansivistystehtävän radio hoiti soittamalla ”yhtä ja samaa sinfoniaa”, kuten kuulijat valittivat. Lehdet olivat juuri päässeet paperisäännöstelyn kourista. Viihdejuttuja oli vähän, ja Jämsä iski markkinarakoon. Hänen reportaasejaan seurattiin yhtä suurella antaumuksella kuin Kauniita ja rohkeita tai Salaisia kansioita nykyään; jännityksen säilyttämiseksi jutut olivat usein kaksiosaisia – jatkuu viikon kuluttua! Jutuista puhuttiin kylillä ja työpaikoilla. Ihmiset olivat aidosti huolestuneita, selviääkö Masa tämänkertaisesta tempauksestaan hengissä.

Kuolema olikin usein lähellä. Silti monet epäilivät, että tempaukset oli lavastettu. Kun Jämsä syvyyssukellusennätyksensä jälkeen joutui kuukausiksi sairaalaan, ei enää kyselty suoritusten aitouden perään. Eräs Jämsän jutuissaan käyttämä rakennekikka oli taustapelkääjä. Reportaasi tehtiin dialogin muotoon; Don Quijote eli Jämsä selosti tuntemuksiaan tapahtumien pyörteissä Sancho Panchan eli taustapelkääjän kauhistellessa sivussa. Usein aseenkantajana toimi oman tähtiuransa myöhemmin tehnyt Veikko Ennala.

 

auto

 

AUTO MURSKAKSI ROTKOON. Ideana oli testata turvavöitä, jotka olivat uusinta uutta. Tempauksilla oli joskus opetustehtävä – jutullaan Jämsä todisti, että vyöt kestävät. Samantyyppisessä Autolla mereen –reportaasissa Jämsä selvitti, miten toimia, jos jää pettää auton alta.

Kun Matti Jämsä oli uransa huipulla, hänellä ei ollut kilpailijoita. Tosin areenakin oli tuolloin pieni, ja Jämsä nousi mestariksi lajissa, jonka hän itse keksi. Mutta kuusikymmenluvun alussa tempaus-aiheet oli kaluttu loppuun. Niiden laajentaminen tutkivan journalismin suuntaan ei oikein onnistunut. Aihepiirien laajentaminen ei käynyt päinsä, sillä kaikki tunsivat Jämsän, superjulkkiksen. Runsaudensarvi ehtyi äkkiä.

Entinen huimapäätoimittaja istutettiin toimitussihteerin pallille. Kirjoittaminen jäi. Vauhtiveikko vietti aikaansa mieluummin kaupungilla kuin toimituksessa. Toimintaa löytyi kapakoista – olalletaputtajia riitti, eivätkä tytötkään olleet penseitä. Ennen pitkää Jämsä ryyppäsi jo kotonaan, yhä Avun palkkalistoilla. Lehden menestyksen tärkeintä kulmakiveä ei kehdattu potkia kadulle.

 

missit

 

MIEHESTÄ TEHTIIN MISSI. Eräs legendaarisimpia Jämsän tempauksia. Reportteri pukeutuu naiseksi ja osallistuu Lapin neito –missikisoihin Rovaniemellä. Jämsä onnistuu läpäisemään alkukarsinnat, ja sijoittuu lopulta neljänneksi. Palkintoraadin mielestä Jämsällä on parhaimmat sääret, mutta kampaus aivan liian pariisilainen. Skandaali oli valmis, kun Jämsä paljasti itsensä palkintojenjaossa. Lapin neito –kisoja ei ole sen koommin pidetty.

Ajat muuttuivat, ja lehdistä tuli eilisiä. Tarjoajat kaikkosivat. Yksinäinen, alkoholisoitunut mies jäi elämään menneessä. Hän oli omien tempaustensa uhri.

Matti Jämsä kuoli 58-vuotiaana tammikuussa 1988.

Joskus näissä hommissa oli oikeasti hohtoa.

Riku Rantala

Sarja jatkuu Gee 1/99:ssä. Sankaritoimittajat – osa 3: Veikko Ennala.

 

Julkaistu Gonzossa 4/1998.