Gonzo 1/02: Kuvajournalistista tulee vostokki

Ensi syksynä alkaa lehtikuvajournalismin koulutusohjelma, jossa opiskelijat suorittavat kuvajournalismin erityisopintojen lisäksi myös niin sanotut tavalliset journalistiset opinnot. Tarkoitus on, että ohjelmasta valmistuneet voivat toimia kuvaajana ja kuvatoimittajana. Uutta pääainetta kuvajournalismiohjelmasta ei tule, vaan ohjelma on osa toimittajakoulutusta.

Pääsykoe on kaksipäiväinen soveltuvuuskoe, jossa mitataan kuvajournalistista lahjakkuutta, ilmaisukykyä ja medialukutaitoa. Tiedotusopin laitoksen erikoistutkijan Hannu Vanhasen mukaan kokeesta tulee kuitenkin melko suppea taidekouluihin verrattuna.

Hakuaika koulutusohjelmaan päättyy jo 2 huhtikuuta, jonka jälkeen hakijoille lähetetään ennakkotehtävät. Varsinaiseen pääsykokeeseen valitaan 40. Sisään otetaan vain kuusi opiskelijaa, ja heidät valitaan tänä vuonna erikoistapauksina. Vanhanen uskoo, että sisäänotto ei paljoa suurene lähivuosinakaan.

Tarkkaa tietoa kuvajournalismikoulutuksen sisällöstä ei vielä ole. Suunnittelijat Markku Niskanen ja Outi Montonen saavat työnsä päätökseen viimeistään huhtikuussa, jolloin laitos käy tulosneuvottelut opetusministeriön kanssa. Hankkeen lopullinen rahoitus selviää tuolloin.

Koulutusta varten on suunnitteilla oma professuuri ja lehtoraatti.

– On keskusteltu mahdollisuudesta saada lahjoitusprofessuuri viideksi vuodeksi, jos suunnitelma on lehtialan yritysten mielestä tolkullinen ja järkevä, sanoo toimittajakoulutuksen johtaja, professori Risto Kunelius.

Hanke on polkaistu kasaan kiireesti, sillä alunperin koulutuksen suunniteltiin alkavan vasta vuoden 2003 syksyllä. Opetusministeriö halusi kuitenkin käynnistää ohjelman aiemmin. Jotain lienee painanut myös niin sanotun kentän mielipide: yritykset toivovat, että kuvaajat tietäisivät journalismista nykyistä enemmän.

”Kuka vain voi hakea”

Rahaa kuvajournalismikoulutukseen uppoaa jonkin verran, sillä ainakin Vanhasen mielestä pitäisi hankkia opiskelijoiden käyttöön studio. Kuvaajien lisäksi studiota voisivat käyttää myös tv-työn opiskelijat. Laitoksen kamerakalusto on niin vanhentunut, ettei sitä voida käyttää.

– Jos koulutettaisiin viulisteja, niin haettaisiinko silloin leikkiviulut ostarista, Vanhanen kysyy.

Suuri osa kuvajournalismin käytännön opetuksesta on luultavasti työpajatyyppistä aherrusta. Vanhasen mukaan elektronisen kuvajournalismin maisteriohjelman kuvatoimitus on ajanmukainen.

Vanhanen kertoo, että myös nykyiset ”kuvallisesti suuntautuneet” pääaineilijat voivat hakea ohjelmaan. Aiempien opintojen korvaavuuksista pitää neuvotella erikseen. Jos opintoviikkoja alkaa olla noin sata, kannattaa Vanhasen mielestä hakeutua EKJ:hin.

Koska suunnitelma ei ole valmis, ei vielä tiedetä, mitä kuvajournalismin kursseja tavalliset perustutkinto-opiskelijat voisivat ottaa. Vanhanen uskoo, että ehkä joillekin luennoille tai vierailijaluennoille saisi osallistua. Uudet kuvajournalistiopiskelijat osallistuvat tavallisille toimitustyön kursseille.

– Tavalliset opiskelijat hyötyvät ohjelmasta sikäli, että kuvajournalismin asiantuntemus laitoksella laajenee ja yhteistyö kuvaajien kanssa liittyy jo opiskeluaikaan, Risto Kunelius huomauttaa.

Lotta Tuohino

 

Julkaistu Gonzossa 1/2002.