Gonzo 3/04: 12 pitkää minuuttia

Tunnelma Ratinan stadionilla ennen tiedotusopin laitoksen kuupperia on keskittynyt, melkeinpä harras. Kenen kantti kestää? Kenen lenkkareista loppuu ruuti? Kuka korjaa potin ja kunnian?

Kouluajoilta kiusallisen tuttu Cooperin testi, kotoisasti vain kuupperi, on yksinkertaisuudessaan kaikkien urheilulajien aatelia. Saat kaksitoista minuuttia aikaa juosta, katsotaan kuinka pitkälle pääset. Hah.

Koitoksen mielekkyyden voi aina kyseenalaistaa. Kentän laidalta tietenkin. Harvalukuinen katsojajoukko seurasi kunnioittavasti urheilijoiden rituaalisia valmistelupuuhia. Reilut kolmekymmentä tiedotusopin sanansaattajaa oli kokoontunut mittaamaan kestävyyttään ja mentaalisia voimavarojaan stadionille. Opiskelija- ja miesvoittoinen joukko lämmitteli valtavia lihaksiaan kaikessa rauhassa. Sanottavaa oli vähän kuten urheilijoilla yleensä. Yksi fuksien edustajista, Joonas Partanen, kuvaili tuntojaan seuraavasti.

– Yritän pitää mahdollisimman tasaista vauhtia. Onneksi tämä kestää vain kaksitoista minuuttia.

Kaikki oli valmista. Tosin yksi asia loisti poissaolollaan, ja se oli uhoaminen. Ei lainkaan kilpakumppaneiden häirintää, kuittailua, eikä edes mahtailua! Juoksijat mittailivat rataa vakaasti katseellaan, ja juttelivat muka kepeästi keskenään. Urheilu vetää vakavaksi.

Grrrr… ota kiinni, jos saat!

Sankarit tungeksivat lähtöviivalla. Pilli soi, ja joukko ampaisi matkaan. Kirkkaaseen kärkeen ponnahti heti ensimmäisellä kierroksella keltapaitainen ohjus, josta toiset juoksijat näkivät tämän jälkeen vain selän. Muut etenivät tasaisen tappavaa tahtia.

Hämmentävää tässä kilpailussa oli se, että katsojiin kohdistettiin vihamielisiä elkeitä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kilpailijat luopuivat kaikesta ylimääräisestä painosta. Yleisöä pommitettiin muun muassa kännyköillä ja kameroilla. Urheilu tekee aggressiiviseksi.

Kierrosten kuluessa tahti tasoittui, ja joukossa alkoi esiintyä selvää hajontaa. Jokainen teki omaa suoritustaan, ja muita kliseitä. Tuskaista oli seurata ilmeiden muuttumista kierros kierrokselta kärsivimmiksi.

– Hullut! En voi käsittää, kommentoitiin sivusta kaikkensa peliin pistäviä sankareita.

Kun ajasta oli kulunut noin puolet, eräs juoksija purki tuskaansa verbaalisesti. Napakka rumien sanojen sarja tuli kuin konekiväärin piipusta. Katsojat punastuivat ja tekivät aaltoja.

Tossut kohti taivasta

Viimeisellä minuutilla katsomo kuohahti ja vedonlyöjien kertoimet menivät sekaisin, kun Teemu Hotti aloitti hurjan loppukirin. Tankkaamisen jo edellisenä iltana aloittanut Teemu sinkoili torpedon lailla viimeisen 2/3 kierrosta matkalla maineeseen.

Maaginen aikaraja täyttyi viimein ja pillin soitto päätti urakan. Juoksun ykköslupaus Mikko Marttinen pääsi pisimmälle, silminnäkijöiden mukaan mies hengästyi hieman. Muuten näkymä kentällä oli kuin ohjusiskun jäljiltä. Joka puolella stadionia lojui urheilijoita henkitoreissaan. Niitä harvoja jaloillaan pysyneitä oli naisten kärkijoukkoon sijoittunut Marika Lehkonen. Onnellinen urheilija valitti ainoastaan liian hyvää oloaan.

– Jos ei kaadu maahan, niin ei ole antanut kaikkeaan.

Marika juoksi itsensä kerralla kyseenalaiseen kunniaan. Nainen nimittäin kertoi tämän olevan ensimmäinen kerta, kun hänet mainitaan Gonzossa. Jo sitä varten kannatti juosta itsensä uuvuksiin.

Tiina Lankinen

 

Tulokset

Mikko Marttinen 3550 m
Teemu Hotti 3025 m
Esa Reunanen 2930 m
Kari Koljonen 2920 m
(epävirallinen, juostu tuntia aiemmin jossain aivan muualla)
Juha Honkonen 2900+1 m
Kalle Heino 2900 m
Pentti Raittila 2850 m
Sammeli Heikkinen 2800 m
Juhani Saarinen 2720 m
Pasi Pieti 2600 m
Pertti Vehkalahti 2550 m
Katriina Kettunen 2500 m
Marika Lehkonen 2500 m
Riitta-Ilona Koivumäki 2500 m
Suvi Turtiainen 2495 m
Merja Määttänen 2490 m
Joonas Partanen 2433 m
Erkki Karvonen 2430 m
Erika Juutinen 2200 m
Mari Maasilta 2150 m

 

Julkaistu Gonzossa 3/2004.